Valmennus Caressa | Tampere

Ajatuksia matkan varrelta

Tervetuloa lukemaan ajatuksiani. 
-Sari Koli


Pelon vai rakkauden kautta?

Olen inspiroitunut Tammerkosken nuorkauppakamarin koulutusillasta, jossa tutkittiin johtamista ja esimiestyötä. "Epäonnistumisen pelko, turvattomuus ja epävarmuus ovat läsnä johtamisessa, oppimisessa, uusien asioiden luomisessa ja päätöksenteossa, mutta kuka uskaltaa tunnistaa, saati tunnustaa pelkonsa?" Iltaa luotsasi fasilitaattori Jan-Erik Tarpila.

On hyvä tiedostaa kaksi perustunnetta: pelko ja rakkaus. Teenkö asioita pelon kautta vai pystynkö ajattelemaan ja toimimaan rakkauden ja luottamuksen kautta? Tässä on hurja ero. Tämän päivän työelämässä toimitaan valitettavan paljon juuri pelon kautta. Se tarkoittaa käytännössä ongelmia vuorovaikutuksessa: jyräämistä, syrjintää, välttelyä, tuomitsemista, itsen ja omien näkökulmien liiallista esiin tuomista jne. Kaikenkaikkiaan sellaisia tunnetiloja ja toimintaa, joista aiheutuu stressiä ja mielipahaa. Oravanpyörä on ikävä siinä mielessä, että elämme haastavia aikoja ja ihmiset ovat luonnostaan epävarmoja esim. oman työllisyystilanteensa vuoksi. Jotta talous ja työllisyys saataisiin nousuun, olisi pelon ilmapiiri pystyttävä kääntämään luottamuksen, jopa rakkauden ja välittämisen ilmapiiriksi.

Itse näkisin, että tarvittaisiin paljon ohjattua keskustelua työpaikoille henkilökohtaisista mahdollisuuksista ja vastuusta; siitä miten joka ikinen yksilö vaikuttaa työyhteisönsä ilmapiiriin. Miten voimme oppia johtamaan itseämme paremmin? Mitä se tarkoittaa? Voinko tosiaan valita, toiminko pelon vai rakkauden kautta? Opinko myös arvostamaan itseäni enemmän, kun opin ymmärtämään pelon ja rakkauden peliä?

Nämä ovat syvällisiä asioita eikä niihin ole totuttu suomalaisessa työelämässä. Ne ovat kuitenkin jotain uutta, jotain joka varmasti puhuttelee ihmistä ja joka antaa uutta näkökulmaa ja uskoa tulevaan. Kannustankin johtajia ja esimiehiä oppimaan lisää itsen johtamisesta ja hieman henkisemmistä näkökulmista johtamiseen ja vuorovaikutukseen. Avoimuus ja rakkaus ovat rohkeimpien johtajien hyveitä tänä päivänä - tällaisia johtajia Suomi ja maailma tarvitsee!

Henkinen jano

Ihmisillä on tänä päivänä kova henkinen jano, vaikka sitä ei moni itse tunnistakaan. Itse tunnistan janoni hyvinkin ja tyydytän sitä oleskelemalla luonnossa ja ihan tavallisilla kävelylenkeillä, jolloin saan ajan kanssa haistella ilmaa ja aistia ympäröivää maailmaa. Tätä tosin tapahtuu vielä liian harvoin, sillä lievää stressiä tuntuu olevan ilmassa...

Kiire on viimeinen niitti, joka karkoittaa henkisyyden pienimmätkin rippeet elämästämme. Informaatiotulva, media, jatkuva häly ja ympärillämme olevat ärsykkeet vetävät meitä koko ajan kauemmaksi itsestämme ja hengestämme, valitettavasti. Tämä näkyy levottomuutena, ärsyyntymisenä, pelkona, agressiivisuutena jne.

Minulta kysyttiin viikonloppuna, mikä on suurin oivallukseni viimeisten 5 vuoden aikana, jolloin olen työskennellyt coaching'n parissa. Naurahdin, että kysymys on kovin suuri... hetken mietittyäni myös vastaus oli suuri: Olen ymmärtänyt olevani myös henkinen olento, mikä tarkoittaa ensinnäkin, että minun on saatava henkistä ravintoa pysyäkseni elävänä ja energisenä. Toiseksi, koska olen myös henkinen olento, on minulla syvällä sisimmässäni olemassa ns. jumalallisia hyveitä, kuten rauha, rakkaus ja ilo. Jos haluan kokea elämässäni enemmän näitä hyveitä, on minun päästävä syvemmälle itseeni. Se tapahtuu vain tietoisen pysähtymisen, läsnäolon ja mietiskelyn kautta.

Mitä enemmän mietiskelen ja saan kosketusta rauhaan, rakkauteen ja iloon, sitä tasapainoisempi ja onnellisempi on olotilani. Mieli on selkeä ja päällimmäinen tunne on luottamus, että kaikki järjestyy ja kaikella on tarkoituksensa.

Valmennuksissani pyrin näkemään asiakkaani myös henkisinä olentoina, jolloin automaattisesti arvostan ja kunnioitan heitä sellaisina kuin he ovat. Se on voimaannuttavaa puolin ja toisin. Toki valmennuksissa ollaan kosketuksissa yleensä hyvinkin käytännön asioiden kanssa, mutta henkinen näkökulma ei onneksi sulje pois tehokkuutta, analyyttisyyttä tai vaikkapa tavoitteisiin pyrkimistä. Päinvastoin hengen vahvistaminen tuo lisää menestystä. Suurimmat muutokset ihmisten elämässä näyttävätkin tapahtuvan henkisten oivallusten kautta, esimerkiksi suuremman merkityksellisyyden löytämisen kautta omasta tekemisestään ja olemisestaan.

Pave Maijasen sanoin: Mullon jano, sun lähteesi vettä... Millaisesta lähteestä sinä tyydytät oman janosi? Oletko huomannut, mitä sielusi janoaa?

Voimaa luonnosta

Valmistuin kesäkuussa erä- ja luonto-oppaaksi. 1,5 vuoden koulutus työn ohessa oli mielenkiintoinen ja rankka, ja olen iloinen ja ylpeä siitä, että sain sen suoritettua.

Tärkein oppimani asia oli se, että pystyin tuntemaan oloni turvalliseksi luonnossa, jopa pimeässä metsässä yksin suunnistaessani. Turvallisuuden tunne on minulle tärkeää ja siihen liittyy selkeästi kokemukset, jolloin tunsin olevani yhtä luonnon (ja maailmankaikkeuden) kanssa. Mieleeni palaa esimerkiksi hetki, kun viime kesänä seisoin eräällä Suomenlahden kallioisella saarella katsellen melkein mustaa taivasta ja meren pauhua edessäni, tuntien suolaisen tuulen kasvoillani. Olin turvallisesti saarella ja nautin katsella, kun vaahtopäät piiskasivat saaren rantoja. Niin ne olivat tehneet jo tuhansia vuosia ja tulevat edelleen tekemään. Siinä ei yksi ihmiselämä kovin suurelta tunnu ja se vetää hyvällä tavalla nöyräksi. Pistää ehkä elämään päivä kerrallaan, jokaista uutta aamua ja mahdollisuutta arvostaen. Turvallisuuden tunne luonnossa - miten rauhoittavaa ja mikä upea lahja - kiitos.

Luonto koskettaa meitä monin tavoin. Se rauhoittaa, selkeyttää ajatuksia, kuuntelee ja kysyy kuiskaten juuri Sinulle tärkeitä asioita. Oletko kuullut luonnon kuiskaukset? Jos et, niin suosittelen lämpimästi kokeilemaan: mene luontoon ja ole. Nimenomaan ole - vältä tekemistä tai ainakin suorittamista. Kuuntele ja katsele kärsivällisesti, hengittele rauhallisesti, tunne kehosi ja huomaa ympärilläsi kaikki upeat yksityiskohdat, koko elämän kirjo. Nauti olemassaolostasi.

Uusi vuosi - vanhatko kujeet?

Jos teen sitä mitä olen aina tehnyt - saan sitä mitä olen aina saanut. Ei siis kannata pitää kaikkia vanhoja kujeita jos meinaa kehittyä!

Kirjoitin ylös tavoitteita. Pilkoin ne niin pieniksi, että varmasti saan arkea viilattua ainakin hitusen parempaan. Siis syön vähän järkevämmin, ja aamuisin nousen, kun kello soi (kello on nyt toisella puolella huonetta, joten pakko nousta). Ja sitten muutama minuutti venyttelylle. Ei pitäisi olla liikaa vaadittu?

Työssä uudet kujeet liittyvät "itsen myymiseen". Vaatimattomuus kaunistaa, muttei liika sellainen. Tänä vuonna rinta saa olla enemmän rottingilla, ja jaksan tuoda omaa ammattitaitoani sekä lahjojani esille! Kun luonnollisin tapani on enemmänkin antaa muille tilaa, on itsen esille tuominen työlään ja vähän luonnottomankin tuntuista. Epämukavuusaluetta. Mutta siinä onkin kehittymisen salaisuus, astuminen epämukavuusalueelle, ja pikkuhiljaa viipyminen siellä yhä kauemmin.. Ja sitten seuraava epämukavuus - no niin, helppoahan se on sanoa ja kirjoittaa. Nyt kääritään hihat ja pannaan toimeksi, tunti ja päivä kerrallaan!

 Mihin tarvitsen läsnäolon taitoa?

Vain olemalla läsnä itselleni, voin olla läsnä muille. Mistä tiedän, koska olen läsnä? Kun olen läsnä, ovat ajatukseni selkeitä, mieleni on rauhallinen ja tyyni, olen kärsivällinen, en ole tunteideni vietävissä. Läsnäolevana minulla on hallinnan tunne omasta elämästäni ja olemisestani, keskityn tekemiseeni ja ymmärrän, mitä muut puhuvat minulle (arjen hulinassa kyllä kuulen, mutten läheskään aina ymmärrä). Läsnäolevana käytän sydämeni kieltä, joka voimaannuttaa sekä itseäni että muita. Kiireen tunnetta ei ole.

Kun kohtaan jonkun ärsykkeen, esimerkiksi lapseni tai työtoverini kiukunpuuskan, läsnäolevana en täräytä ilmoille ensimmäistä omaa reaktiotani, vaan otan vastaan puuskan rauhallisesti ja reagoin siihen kuunnellen ja rakentavasti. Ärsykkeen ja reagoinnin väliin jää ns. tyhjä tila, joka antaa mahdollisuuden valita oman reaktionsa.

Läsnäolevana kehoni on rentoutunut, hengitys kulkee, kortisolin eli stressihormonin eritys on alhaista.. on hyvä olla. Mieli on kuitenkin valpas, päässä on tilaa luoville, uusille ajatuksille, ja minulla on yhteys sisimpääni. Läsnäolevana teen nopeita päätöksiä, hoidan asioita pois yksi kerrallaan.

Läsnäolon taitoa tarvitaan nykymaailmassa yhä enemmän ja se alkaa olla jo välttämätön elämäntaito, jotta jaksaa työssä ja omissa askareissaan. Kumpa asia huomioitaisiin jo kouluissa. Miksei esimerkiksi koulutunti voisi aina alkaa parin minuutin hiljaisuudella, joka katkaisisi hälinän ja ajatusten sinkoilun? Oppilaat saisivat hetken hengähtää omassa rauhassaan ja hiljaisuudessa.

Entäpä työpaikoilla? Eläköön ne viisaat johtajat ja esimiehet, jotka uskaltavat ottaa hiljaisuuden yhdeksi lääkkeeksi työuupumusta ja kiirettä vastaan! Mikäli pidät hiljentymistä ja pieniä pysähtymishetkiä ajan tuhlauksena, kokeile itse. Kun näet ja koet läsnäoloharjoitusten hyödyt omassa elämässäsi, uskallat alkaa viemään ajatusta eteenpäin muillekin. Enää ei työpisteen ääressä hiljaa ja paikallaan olo ole laiskuutta, vaan investointia jaksamiseen pitkällä tähtäimellä!

Pettymyksistä tyytyväisyyteen

Miten suhtautua pettymyksiin? Ovatko ne raskaita taakkoja, jotka vähentävät uskoa itseen ja elämään - vai ovatko ne tarpeellisia kasvun paikkoja, joista voi olla jopa kiitollinen? Pettymyksiä voi oppia käsittelemään ns. välttämättöminä askeleina kohti onnistumisia ja onnellisuutta. Ilman pettymyksiä ei ole eteenpäinmenoa, kasvua ja pyrkimistä olemaan paras oma itsensä.

Pettymysten määrää on mahdollista vähentää. Pettymysten kanssa käsi kädessä kulkevat omat odotukset. Mitä enemmän luot yksityiskohtaisia odotuksia asioita ja ihmisiä kohtaan sitä varmemmin koet pettymyksiä. Tarkista siis omat odotuksesi, kun huomaat pettyneesi. Eikö tuo ihminen käyttäytynytkään niin kuin olit odottanut? Eikö hän ajatellutkaan kuten oletit? Eikö tapahtuma vastannutkaan odotuksiasi?

Tule ensin tietoiseksi omista odotuksistasi, jotta voit kyseenalaistaa ja vähentää niitä. Ilman jatkuvia odotuksia tulevasta pystyt nauttimaan juuri tästä hetkestä. Kun hyviä asioita tapahtuu, ne ovat iloisia yllätyksiä - eivät odotetun mukaisia itsestäänselvyyksiä. Kun huonoja asioita tapahtuu, valtaa ei ensimmäisenä ota pettymyksen tunne, jolloin huonoon asiaan on helpompi suhtautua rakentavasti ja ratkaisukeskeisesti.

Arki ilman jatkuvia odotuksia on heittäytymistä seikkailuun ja elämän virtaan. Mikäli haluat maalailla tulevaisuutta, tee se ympäripyöreästi, odota hyvää ja anna elämän hoitaa yksityiskohdat puolestasi!

Luopumisen iloa

Olisiko näin joulun aikaan sopiva hetki miettiä, mistä saat rauhan sisimpääsi? Tarvitsetko jotain lisää vai piileekö viisaus sittenkin luopumisessa? Itse uskon, että nykymaailmassa juuri luopuminen ja elämän yksinkertaistaminen ovat avaimia mielenrauhaan ja onneen. Dalai Lama on saman viisauden löytänyt jo aikoja sitten sanoessaan: "Mittaa menestystäsi sillä, kuinka paljosta olet luopunut saavuttaaksesi tavoitteesi".

Miten luopuminen voisi tuoda onnea? Eikö luopuminen ole pelottavaa, jonkin menettämistä? Puhutaankin luopumisen tuskasta... Ehkä ensimmäiseksi voisimme vaihtaa sanan luopuminen irti päästämiseksi. Irti päästäminen ei ehkä kuulosta niin lopulliselta. Kun päästämme irti asioista, joihin olemme takertuneita, saamme vapauden ja rauhan. Saamme lisäksi tilaa uudelle ja jopa lisää energiaa, kun se ei ole hajautettuna ja kiinni niin monissa asioissa.

Olemme takertuneita yllättävän moniin asioihin: omiin tavaroihimme, puhelimeen, tv:hen, nettiin, rahaan, ruokaan, nautintoaineisiin, tapoihimme, läheisiimme, jopa omiin rooleihimme eri tilanteissa. Takerrumme asioihin, koska ne tuovat meille turvaa ja hyvää oloa - tai niin ainakin kuvittelemme. Kuitenkin turvan ja hyvän olon etsiminen materiasta tai yleensäkään itsemme ulkopuolelta johtaa syvemmällä tasolla harhaan. Tietenkään ei kaikesta tarvitse konkreettisesti luopua, vaan henkisellä tasolla irti päästäminen on se juttu - ja siinä riittää haastetta pitkäksi aikaa.

Voisinko esim. päästää irti perheenjäsenistäni, vaikka rakastan heitä yli kaiken? Päästää irti siten, että annan heille rakkautta vaatimatta itselleni vastapalkkiota? Tai annan heidän tehdä elämässään juuri sitä mitä he kokevat oikeaksi itselleen, vaikka samalla jäisin yksin? Kun muistan, etten omista ketään, voin vapauttaa itseni ja muut haitallisten riippuvuuksien kahleista. Onhan selvää, että jossain vaiheessa luopuminen tulee joka tapauksessa; ehkä viisautta on päästää irti jo nyt, mutta samalla olla läsnä ja rakastaa pyyteettömästi.

Henkisen tason asioiden pohtimiseen kannattaa käyttää aikaa, sillä vain siltä tasolta löytyvät vastaukset, mikä on oikeasti olennaista ja tärkeää. Toki arkea helpottaakseen kannattaa raivata esim. kotinsa ja varastonsa turhista, tarpeettomista esineistä, koska fyysinen yksinkertaisuus antaa tilaa hengittää. Lisäksi, mitä vähemmän elämässämme on kaikenlaisia ei-aivan-välttämättömiä vempaimia, sitä vähemmän meidän tarvitsee antaa aikaa ja energiaa näiden vempaimien kanssa touhuamiseen, huoltamiseen, uusimiseen jne. Voimme sen sijaan käyttää säästyneen ajan iloa ja voimaa tuottaviin asioihin.

Itse olen osittain luopunut televisiosta ja ollut ratkaisuun hyvin tyytyväinen. Tosin tv:n tilalle on salakavalasti hivuttautunut netti, joka on alkanut syödä aikaani ja energiaani enemmän kuin toivoisin. Asia täytyykin nostaa tapetille omassa mielessä, jotta saan luotua netin käyttöön tavan, johon olen tyytyväinen.

Syvällisen kepein ajatuksin kohti Joulun rauhaa ja Uuden Vuoden vastaanottamista!

 Pysähdy ja ota elämäsi haltuun 

Elämää ei voi kontrolloida - omia ajatuksiaan ja asennettaan sen sijaan voi oppia hallitsemaan. Voidaan puhua oman ajattelun johtamisesta. Tärkeäähän ei ole niinkään, mitä meille tapahtuu, vaan miten suhtaudumme tapahtuneeseen. Asenne siis ratkaisee hyvin pitkälti sen, miltä elämä maistuu ja miten koemme oman elämämme.

Kun elämässä on haastetta ja on väsynyt tai riittämätön olo, pysähdy. Tutkaile tilannetta monelta näkökulmalta ja mieti, voisitko muuttaa ajatteluasi. Minkä ajatuksen voimin olisi kevyempi jatkaa eteenpäin? Mikäli asennemuutos ei auta, olisiko mahdollista muuttaa olosuhteita?

Jos asenteen tai olosuhteiden muuttaminen tuntuu vaikealta, etsi aktiivisesti apua. Esimerkiksi oma henkilökohtainen valmentaja tarjoaa täsmäapua juuri sinun polttaviin kysymyksiisi.

Näetkö itsesi?                                     

Oletko viime aikoina tai koskaan pysähtynyt miettimään, miten ainutlaatuinen ihminen oikeastaan oletkaan? Oletko muistanut, missä asioissa olet onnistunut ja mitkä asiat sinulla juuri nyt ovat hyvin?

Ei ole ketään muuta ihmistä maailmassa, siis 6 miljardin ihmisen joukossa, jolla olisi juuri sinun ominaisuutesi, sinun kykysi tai luonteenpiirteesi. Olethan niistä ylpeä ja arvostathan itseäsi juuri sellaisena kuin olet!

Sinulla on oma roolisi tässä "elämän näytelmässä", ja se on yhtä tärkeä rooli kuin kaikkien muidenkin. Roolisi on aivan yhtä arvokas, olipa se sitten kuninkaan tai kuninkaan palvelijan rooli. Se, miten hoidamme oman roolisuorituksemme, on tietysti itsestämme kiinni. Uskallammeko rohkeasti heittäytyä omaan rooliimme, eläytyä, päästää luovuutemme ja rohkeutemme valloilleen, kun on sen aika? Uskallammeko olla heikkoja ja nöyriä, tai päästää irti tutusta ja turvallisesta, kun juonen käänteet sitä vaativat?

Täydellistä roolisuoritusta ei onneksi ole, riittää, että teemme parhaamme juuri niillä tiedoilla ja taidoilla, jotka meillä kussakin elämän näytelmän vaiheessa on. Oletko mielestäsi tehnyt parhaasi? Jos olet, niin kiitä itseäsi. Mikäli petrattavaa löytyy, kiitä siitä, että sinulla on aina mahdollisuus vaikuttaa oman elämäsi käsikirjoitukseen... Miten haluaisit juonen jatkuvan tästä eteenpäin?

Iloa ilman syytä                                  

Olin kesällä naurujoogaohjaajakoulutuksessa. Nauraminen ilman syytä oli uusi, vapauttava kokemus. Nauramisen avulla sai tutkia omaa suhdettaan nauruun ja sai nauraa rätkättää ihan luvan kanssa, niin paljon kuin sielu sietää. Sai myös olla nauramatta tai vaikka itkeä jos siltä tuntui.

Huomasin, kuinka paljon sitä normaalissa arjessa pidätteleekään itseään, omia tunteitaan. Itse en edes tiedostanut, kuinka paljon naurua sisältäni voikaan irrota. En vain ole osannut kaivella sitä esiin kovin helposti omin avuin enkä ole oppinut heittäytymään hassuksi ja hulluttelemaan siinä määrin kuin haluaisin. Ja sitten tietysti se ainainen ajatus: mitähän muut ajattelevat!

Nyt ei tarvinnut pidätellä eikä ajatella muita. Olimme kaikki 9 ihmistä ympäri Suomea samassa veneessä ihmettelemässä, onko tekemällä tehdyssä nauramisessa mitään järkeä. Eihän siinä järkeä tarvinnut ollakaan - se juuri olikin niin hienoa, ja toisaalta niin naurettavaa hommaa, että väkisinkin alkoi jo omakin monalisa tai naurava kulkuri löytyä!

Tästä lähtien aion tietoisesti etsiä elämääni enemmän naurun ja ilon aiheita. Haluan oppia virittämään itseni "hassuttelu- ja leikkimielen kanavalle" yhä useammin ja olla valppaana yhtymään muiden iloon aina, kun sopiva hetki osuu kohdalle. Kaikkein hienointa olisi oppia nauramaan itselleen päivittäin, saada hyvän olon hormonit hyrräämään ja jäädä niihin koukkuun. Tällainen koukku ei varmasti aiheuta haittaa itselle eikä muille - päinvastoin, nauraminen ja leikkimielinen asenne ovat sanatonta, myönteistä viestintää parhaimmillaan. Lisäksi ne ovat kansainvälisiä kieliä, joita osaavat ja ymmärtävät kaikki ikään, rotuun, sukupuoleen tai sosiaaliseen asemaan katsomatta. Antakaamme siis naurun tulla, vapaasti ja itseämme vapauttavasti!

 Hyväksyä vai tuomita?

Ihmisellä tuntuu olevan luontainen taipumus tuomitsemiseen. Sellaiseen "huomaamattomaan" tuomitsemiseen, jota itsekään ei tajua, mutta joka syö valtavasti energiaa ja vähentää mielenrauhaa. Tuomitseminen voi kohdistua sekä omaan itseen että ympäristöön.

Tuomitseminen on mollaamista, vastustamista, väheksymistä. Se on hyväksymisen vastakohta. Tuomitseminen syntyy siitä, että meillä on tietynlaiset odotukset ja omat "sääntömme" siitä, kuinka asioiden kuuluisi mennä, miten tilanteessa tulisi käyttäytyä jne. Meillä on selkeä käsitys siitä, mikä on oikein ja mikä väärin.

Käsitykset ja "säännöt" ovat muodostuneet jo lapsuudessa, ja koko ajan ne muokkautuvat oman kasvumme ja ympäristömme vaikutuksesta. On hyvä huomata, että jokaisella meillä on omanlaisemme säännöt ja erilaiset uskomukset oikeasta ja väärästä. On olemassa minun näkökulmani asiaan, mutta on yleensä olemassa myös kymmeniä muita näkökulmia samaan asiaan.

Olemme monesti omien odotustemme ja sääntöjemme vankeja. Jos asiat menevät, kuten odotamme, olemme tyytyväisiä ja hyvällä mielellä. Jos tapahtuukin jotain "odottamatonta", petymme ja harmistumme. Jos esimerkiksi työtoverimme/kumppanimme ei suhtaudukaan ehdottamaamme asiaan toivomallamme tavalla, petymme tai jopa vihastumme. Ihmettelemme, eikö hän ymmärrä, miten hommat olisi parhainta hoitaa. Vastustamme hänen näkemystään ja jopa mollaamme/väheksymme häntä siitä, ettei hän ymmärrä, mikä olisi kaikkien etu ja oikea toimintatapa.

Mitä enemmän luomme odotuksia ennalta ja mitä ehdottomampia olemme omien sääntöjemme kanssa, sitä enemmän pipo kiristää ja sitä enemmän tuomitsemme ja arvostelemme itseämme ja muita.

Olisiko helpompi löysätä pipoa ja ottaa hieman kevyempi asenne elämään? On helppoa (ja sallittua) iloita silloin, kun asiat rullaavat omien odotustemme mukaan. Haasteellista (mutta kasvattavaa!) on oppia säilyttämään ok-asenne silloinkin, kun hommat menevät päin mäntyä, kun esimerkiksi muut eivät toimikaan kuten "pitäisi".

Kun hyväksymme, että maailma on täynnä epätäydellisiä ihmisiä, kuten me itse, on huomattavasti helpompi hengittää! Jokainen varmasti yrittää parhaansa omista lähtökohdistaan käsin. Hyväksyminen vapauttaa meidät olemasta tuomitsevia. Hyväksyminen myös vapauttaa myönteistä energiaa, jota me kaikki janoamme!

Sitä paitsi - kuka me olemme tuomitsemaan?

 Laman kahdet kasvot                                

On mielenkiintoista seurata, miten mieleemme "syötetyt" asiat vaikuttavat käyttäytymiseemme. Esimerkkinä nyt lama ja lama-ajattelu. Tottakai osalle meistä lama on totta eikä sitä voi vähätellä.

Suurelle osalle lama on enemmänkin mielessä; se mihin ajatuksissamme keskitymme, lisääntyy. Se mihin annamme energiaamme ja fokusoimme mieltämme, lisääntyy. Ajatuksillamme luomme maailmamme ja todellisuutemme.

Mitä enemmän olemme ympäristössä, jossa jatkuvasti kuulee, näkee, tuntee, haistaa ja maistaa lamaan liittyviä asioita, sitä useammin ajatuksemme ovat lamassa. Jokaiselle aistille on tyrkyllä lamaa, mikä vielä vahvistaa ja varmistaa viestin syöpymistä mieleemme! Kun energiamme menee laman märehtimiseen niin yhä enemmän huolestumme, pelkäämme, olemme varuillamme - ja suurimmaksi osaksi turhan takia!

Mietipä, onko lama totta omalla kohdallasi. Jos näin on, mitä mahdollisuuksia laman aiheuttamat vastoinkäymiset avaavat sinulle? Mitä voit oppia uudessa tilanteessa? Jos lama taas on vain mielessäsi, niin kieltäydythän ruokkimasta sitä - kanna kortesi kekoon mieluummin myönteisissä askareissa. Anna energiasi virrata luovuuteen, innovatiivisuuteen, innostukseen, rohkeuteen ja tärkeiden asioiden tekemiseen. Auttamalla itseäsi pysymään kuivilla lama-ajattelusta autat myös muita!